Ei sitten ole ollenkaan

..järkeä tässä selitellä. Eihän tätä edes lue kukaan! Kävin äsken jonkun duuniin liittyvän haun johdosta Erkki Aho -nimisen miehen sivuilla ja blogeissa. Tulin entistä vakuuttuneemmaksi, että täällä riehuminen ei paljoa auta.
Omalta kohdaltani tämä tuntuu käytännössä vieläpä jotensakin hankalaltakin. Siis joka kerta joudun miettimään, että miten ihmeessä tätä kirjoitetaan? Missä voisin mainostaa viisaita kirjoituksiani?

 Tänään sen sijaan Helsingin hovioikeudessa tulin tunteneeksi, että olipa lopputulos mikä tahansa, saivat kumpikin asianosainen pienestä jutustaan huolimatta oikeutta. Hovioikeuden neuvokset olivat aidosti kiinnostuneita jutusta ja tekivät tuomarin kyselyoikeuteen perustuen varsin asiallisia kysymyksiä kummallekin. Uskallan siis olla Erkki Ahon kanssa eri mieltä siitä, että oikeuslaitos ei toimi. Minä uskon ja haluan uskoa, että se toimii! Ainakin pääsääntöisesti. Eihän se, että tuomioistuin antaa vääriä päätöksiä, tarkoita sitä, että järjestelmä on mätä tai ei toimi. Vääryys on aina subjektiivista.

Edesmennyt asianajaja Sakari Salo, kunnioitettu isäpuoleni opetti minua ensimmäisen jutun hävittyäni, että kaikissa jutuissa on aina häviäjä ja voittaja. ei siis ole voitettuja tai hävittyjä juttuja. On vain juttuja. Ei tietenkään tarkoita sitä, että asianajaja voisi tehdä työtään välittämättä lainkaan jutun lopputuloksesta! Asianajajan on aina ja ainoastaan pyrittävä päämiehensä etu huomioivaan lopputulokseen! Mutta jos osaisi asettaa oman suhtautumisen juttuun niin, että voitto tai tappio ovat henkilökohtaisesti merkityksettömiä, voi olla, että itse asiakkaan edun ajaminen onnistuisi aina vain paremmin. Jos onnistuisi olemaan jutun ulkopuolella.

 Huh! Eihän minun pitänyt kirjoittaa lainkaan tuota mitä edelle on paperille ilmestynyt. Olen jo alun alkaen tänne rekisteröityessäni päättänyt, että kirjoittaisin mahdollisimman vähän työhön liittyvää. Näissä hommissa on nimittäin pidettävä niin tarkkaan huolta asiakkaan nimettömyydestä. Olen miettinyt, että jengiä voisi kiinnostaa, jos täällä selostaisi oikeita juttuja, mutta niiden tapahtumatiedoista voi yleensä ainakin joku tunnistaa asiakaan ja siinä sitten ollaan. Pidättäydyn siis toistaiseksi.

Politiikkaakin  pitäisi kirjoittaa, mutta pidättäydyn siitäkin tällä kertaa.

Ei ole todennäköisesti

Siis ei ole todennäköisesti mitään järkeä. Huutaa täällä ja toivoa, että joku tulisi lukemaan. Tai kysymys on kai siitä, että toivooko sitä edes, että joku tulisi lukemaan? Jos nimittäin oikein toivoisi, niin todennäköisesti sitä tavalla tai toisella markkinoisi omia tuotoksiaan "sosiaalisessa mediassa". Onpahan idioottimainen käsitteeksi muodostunut yleissana netin kaiken maailman härpäkkeistä, jossa ihmiset ovat aktiivisesti ja vuorovaikutteisesti itse luomassa netin sisältöä kertoen itsestään ja maailmastaan.
Olen ilmeisesti jo vähän yli-ikäinen koko tähän ajatukseen ja puuhaan, sillä minusta tuntuu, että vaikka omistaisin jonkun hienon älykännykän, tabletin tai vastaavan laitteen, ei minulla riittäisi kiinnostusta ja aikaa olla 24/7 online.
Jo tämä kirjoittaminen tuntuu raskaalta velvollisuudelta. Olen kuitenkin päättänyt, että ainakin muutaman kerran viikossa nyt jonkun aikaa tulen ja kirjoitan jotain. En tiedä tuleeko uusia aiheita, mutta tällä hetkellä pyörin joka tapauksessa sen ympärillä, onko järkeä vai ei?
Lienee niin, että kun on työ, puoliso ja ihana oma pikkutyttökin kotona ja koira päälle, niin ajatukset menee enemmän siihen arjen tässä ja nyt olemiseen ihan konkreettisesti niin, että ei yksinkertaisesti ole aikaa olla online.
Tuleepa jopa sellainen olo, että vain ja ainoastaan business-mielessä tätä koko "sosiaalista mediaa" voisi vakavasti yrittää harrastaa. Siis asiakkaiden ja kontaktien saamisen toivossa......
Ehkä ei kuitenkaan. Meillä ainakin tuntuisi riittävän töitä ihan ilmankin. Olen ajatellut, että ehkä mieleeni kypsyy joku sellainen vakava ja idealismia täynnä oleva teema, jota haluan rummuttaa koko maailmalle. Sellaisten julkituomiseen tämä tuntuisi minusta parhaiten toimivan. Ketä kiinnostaa edellä olevan kaltainen tyhjän puhuminen? Ei todennäköisesti ketään.
Onkohan Soinilla aktiivisesti ylläpidetty blogi? Tai Kataisella tai Urpilaisella? Pitäisi olla ja saada mahdollisimman paljon seuraajia tietty. Perun siis jo osittain aiempia puheitani siitä, että todennäköisesti ei olisi mitään järkeä.

Onko vaiko eikö ole?

Onko mitään järkeä kirjoittaa itsestään, ajatuksistaan, työstään, läheisistään tai ylipäätään mistään taivaalle niin, että kaikki näkee ja voi sitä retostella?

Voipi olla, että onkin. Ainakin jos haluaisi vaikuttaa johonkin asiaan oikein kovasti ja jaksaisi olla sen suhteen aktiivinen. Eikä varmasti ole, jos kirjoittaa muista ihmisistä!

Minun mielestäni ei ole luovaa, järkevää eikä muutenkaan kovin korkealentoista kirjoittaa taivaalle omia ajatuksia jostain toisesta ihmisestä. Ihmisen tehtävä ei ole loukata toista, vaan rakastaa ja tehdä rakkaudellisia tekoja. Jos kirjoitan taivaalle toisesta ihmisestä, en koskaan voi tietää, loukkaanko häntä tahtomattani? Siksi on parempi pistää vain itsensä likoon, eikä sotkea toisia omiin juttuihin.

Nyt sanoin mitä sanoin, ja sanon heti perään, että ei pidä koskaan sanoa ei koskaan, koska olen vain tavallinen vajavainen minäkin, niin tulen todennäköisesti jossain vaiheessa kuitenkin rikkomaan tätä itselleni luomaani sääntöä. Annan sen jo anteeksi etukäteen itselleni ja toivon kovasti, että tule loukkaamaan ketään niin, että siitä kärsisi esim. joku läheiseni.